perjantai 17. maaliskuuta 2017

Narsisseja kirjoituspöydänlaatikossa!

Se on täällä!!! KEVÄT!☀️☀️☀️

Pääsiäiseen on vielä tovi, mutta narsissit tuovat jo nyt ihanalla auringonkeltaisellaan väriä meidän muuten vaaleaan kotiin.Ne pääsivät vanhaan kirpputorilta löytämääni konttoripöydänlaatikkoon. Laatikko sopii meidän kotiin kuin nenä päähän; täällä Rautatienpuistossa sijaitseva Öllerinkatu on saanut nimensä asemapäällikkö Anton Wilhelm Öllerin (1829-1901) mukaan. Kyseinen herra on ollut tunnettu ja arvostettu henkilö aikanaan täällä Riihimäellä; lieneekö laatikko ollut hänen työpöydänlaatikostostaan??! No, nyt se sai uuden tehtävän meidän olohuoneessa😊.


Voi sitä riemua, kun potkurin ja hiekkalelut voi vihdoin kaivaa kellarista ja toppapuvun vaihtaa keväthaalariin!
Ja voi sitä mamman "riemua" kun huomaa, että lähes kaikki syksyllä vielä ihan sopivat välikausivaatteet on lahkeista ja hihoista 10 cm liian lyhyitä😁.
Viikonloppuna on onneksi hyvää aikaa hommata kirpputorilta "uusia".  

Olen ehdottomasti kirpputorien kannalla, varsinkin jos on kyse lastenvaatteista! En näe mitään järkeä upouusien kalliiden  merkkivaatteiden ostamisessa, kun niiden käyttöikä jää muutamasta kuukaudesta max. vuoteen. Ja taitaa sieltä kirppikseltä useimmiten tarttua mukaan jotain itsellekin tai ainakin kotiin...






Uusia edullisia hankintoja kotiin voi kirpputorien lisäksi tehdä nykyisin myös ihan tavallisen ruokakauppareissun lomassa. Eilen tarttui Prismasta mukaan tämä ihanansävyinen, keväinen Vintage -tyynynpäällinen! Tykkään👍!


Edellisessä postauksessani lupailin kuvaa myös jättipeitosta, kunhan saisin valmiiksi...
Se sai paikkansa yläkerran makuuhuoneen pönttöuunin vierestä keinutuolin päällisenä. Koska siitä tuli melko painava, se pysyy hyvin paikallaan, eikä valu alas niin kuin ryijyt ja muut peitot mitä keinutuoleissa usein pidetään. Lisäksi se on uskomattoman pehmeä ja lämmin paikka keinutella takkatulen ääressä. Olin pitkään miettinyt keinun maalaamista valkoiseksi, mutta peiton myötä se ei taida olla enää tarpeellista.
Peitto on tehty table knitting -menetelmällä "langasta", joka on tehty Jysk:n fleece -peitosta suikaleiksi leikkaamalla. Yhden peiton hinta on 2€ ja kuvassa olevaan peittoon (on kaksinkerroin kuvassa) meni 16 peittoa.  Näitä samantyyppisiä peittoja tehdään paljon 100% villalangasta, mutta tällainen fleece -peitto tulee aika paljon edullisemmaksi! Itse halusin ainakin tämän testiversion tehdä vähän huokeammasta materiaalista!


Mukavia viikonloppupuuhasteluja kaikille!

Hanna

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

"Miks me ei voida jäädä tänne asumaan?"


"Mamma, miks me ei voida jäädä tänne asumaan?" kysyy tytär 5-v., kun pakkaan jääkaapista viimeisiä  ruokajuttuja kylmäboxiin. Niinpä, samaa mietin usein minäkin, kun on aika lähteä ajelemaan torpalta kotiin päin.

Mökkireissut on aina rentouttavia, vaikka kestäisivätkin vain päivän tai kaksi. Paljon harmaampaa ilmaa tosin ei olisi voinut tälle viikonlopulle sattua. Keskityimme siis lähinnä sisätiloissa hyvästä ruoasta  nautiskeluun, pelailuun ja illalla saunomiseen.
Puukiuas on aina puukiuas, mökkisaunan tuoksua ei voita mikään! Peseytyminen ja pukeutuminen täytyy tosin hoitaa pika-vauhtia näin talvella sanomisen jälkeen, koska lämmitystä ei ole ja kaikki hoituu pelkässä kynttilänvalossa.  
Kuten mieheni mielestä AINA, niin tälläkin kertaa sain jostain inspiraation alkaa järjestämään mökin keittiötä uuteen uskoon. Joka kerralla lopputulos on kuitenkin toimivampi ja kauniimpi sekä kaappeja/laatikoita tulee samalla siivottua ja turhaa tavaraa heitettyä pois. Kuten esim. tonnikalapurkki -parasta ennen 2006 päiväyksellä tai Hämeen seudun keltaiset sivut vuosimallia 2013!





Matkalla torpalle poikkesimme Hämeenlinnassa Suomen kasarmin aarteet -kirpputorilla. Ehdottomasti suosittelun arvoinen paikka! Ihania vanhoja karttoja, lamppuja, astioita, retro-huonekaluja... takaraivoon jäi kummittelemaan vanhat puiset maalintahrimat A-tikkaat, joista saisi mahtavan hyllyn/murattitelineen. Voi olla, että ne täytyy vielä käydä hakemassa ensi viikolla kyytiin, kun autossa on enemmän tilaa...?

P


Mökille on vuosien varrella kertynyt paljon leluja, kirjoja ja pelejä. On mahtavaa, ettei joka kerta tarvitse pakata kassikaupalla tavaraa mukaan vain muutaman päivän tähden.. Viimeisimmät ostokset Dubaista; Shopkins -nuket piti kuitenkin tietysti olla mukana matkassa. Nämä ovat nyt kuuminta uutta, ainakin kaikkien 5-vuotiaiden tyttöjen maailmassa! Vinkkinä, jos mietit epätoivoisena syntymäpäivälahjaa jollekin pienelle tytölle!



Viikonlopun päätteksi syötiin mieheni kokkaamaa wokkia, NAM ja jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa. Iltapuuhana vielä parin fleece-lankakerän leikkuuta ja kerimistä; huomenna alkaa muhkean jättipeiton  kutominen. Kissa ja lankakerä ei ehkä kuitenkaan ole paras yhdistelmä, jos meinaa saada oikeasti jotain aikaiseksi!😊Jättipeitosta lisää seuraavassa postauksessa!    



Hiihtolomaviikon alun kunniaksi, maanantaina nukumme ensin pitkään ja sitten katsastamme Disneyn uusimman piirretyn Vaianan. Sitten odottelemme, josko sääennusteiden lumisateet pitäisivät paikkansa ja pääsisimme taas mäkeen, niin kuin kai HIIHTOlomalla olisi tarkoitus tehdä?!  


Mukavaa viikkoa kaikille!💗

Hanna


torstai 16. helmikuuta 2017

Auringon uskomaton voima!

Tänään tunsin ensimmäisen kerran kotona tänä vuonna, kuinka suuri vaikutus valolla on mieleen ja miten positiivisia asioita se saa sisällämme aikaan!

Auringon tulviessa pölyisten, pesemättömien ikkunoiden ruuduista olohuoneeseen, ajatukset lähtivät väkisinkin kohti kevättä, kesää, puutarhaa ja mökkiä. Ne ovat tähän asti tuntuneet kovin kaukaisilta ja tavoittamattomilta asioilta, ja yhtäkkiä vain luonnonvalon ansiosta alan miettimään uusia heleänvärisiä tyynynpäällisiä sohvalle ja villamattojen viemistä säilöön ullakolle, vaikka lämpömittari ikkunassa näyttää edelleen vähän pakkasta. Mietin tulevan kesän projekteja mökillä ja aloin suunnittelemaan kesälomareissuja...

Olen 120‰:sti jouluihminen ja pidän tiukasti kiinni joulukoristeista ja punaisesta väristä sisustuksessa aina Nuutinpäivään saakka. Pidempäänkin, jos aviomies antaisi luvan! Joulun jälkeen iskee tyhjyys ja ahdistus, koti tuntuu pönttöuunien lämmityksestä huolimatta valjulta ja kylmältä ilman runsautta ja värejä.
Tammikuu on aina ollut inhokki-kuukauteni, vähän samalla tavalla kuin viikonpäivistä maanantait.
Arki on koittanut, koko pitkä talvi ilman sen kummempia juhlapyhiä edessä...
Ahdistus tuntuu koko kropassa ja lamaannuttaa helposti, niin ettei mikään huvita eikä mistään jaksa oikein innostua...  Ihmiselle,  joka ei ole tippaakaan jouluihminen, eikä muutenkaan välitä juhlapyhistä ja niihin liittyvistä perinteistä, tuota tunnetta on ihan mahdotonta selittää!

Älkää käsittäkö väärin; pidän kyllä talvesta ja ihanasta puhtaanvalkoisesta lumesta sekä kaikesta kivasta, mitä lumessa voi puuhata eikä kylmäkään minua haittaa. Sehän on vain pukeutumiskysymys!
Inhoan vain harmaata loskaa ja tylsistyttäviä toinen toistaan seuraavia arkipäiviä. Siksi meidän perheessä pyritään juhlistamaan ruoalla, kattauksilla, kukilla ja leipomuksilla kaikkia mahdollisia juhlapyhiä (Runeberginpäivää, laskiaista, pääsiäistä ym.ym.) Myös tavalliset viikonloput ovat meille juhlaa; silloin katetaan pöytä kauniiksi, tehdään erityisen hyvää ruokaa, avataan viinipullo ja nautitaan perheen yhteisestä ajasta!

Tänä vuonna minun tammikuu-ahdistustani lievensi tieto varatusta Dubain-matkasta helmikuun alkuun, ja tammikuu sujahtikin ohi yllättävän nopeasti. Dubaissa saimme aimo annoksen auringonvaloa ja lämpöä, pidemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä akkuja lataamaan. Siksi oli erityisen ihanaa, että kotiin tullessamme sama aurinko oli seurannut mukana ja tuntui jopa jo lämmittävän myös täällä koti-suomessa!





Aurinko, kimppu rakkaan tuomia tulppaaneja ja itse leivottu suklaakakku ovat tämän helmikuisen päivän lääkkeet ahdistukseen. Ihan joka päivä ei voi syödä lääkkeeksi suklaakakkua , mutta tänään olikin ihan erityinen päivä. Pikku-Noa, mofan ja nonnan suklaamonsteri täytti tänään 4 vuotta!
Ja huomenna onkin sitten jo perjantai ja viikonloppu; lääkkeeksi mökkisaunaa ja lasi punaviiniä takkatulen ääressä!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua toivottaen!

Hanna





tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kesätouhuja

Viime viikot on olleet niin täynnä touhua, että en tiedä mistä aloittaisin kertomisen...
Onneksi nykyisin on kännykkäkamera kaiken aikaa matkassa mukana, niin kuvista voi tarkastaa, mitä kaikkea on tullut tehtyä, jos ei muuten muista!

Danielan kesäloman alkua juhlistimne koko perheen risteilyllä Tukholmaan. Ajateltiin, että laivalla olisi mukavan rauhallista juhannuksen kynnyksellä, mutta sehän olikin aivan täpötäynnä lapsiperheitä ja pallomereenkin sai jonottaa!! Mukava reissu kuitenkin, Tukholmassa on aina kiva käydä, varsinkin kesällä.

 Laivalta kotiin pakkaamaan mökkikamppeita ja suoraan juhannuksenviettoon! Meidän juhannus on rauhallinen; se koostuu ennenkaikkea hyvästä ruoasta ja viinistä, herkullisista jälkkäreistä, kävelyretkestä pellon poikki kylärannan kokkoa katsomaan sekä tietysti juhannussaunasta. Aikas perinteistä, eikö?:)







Omalta mökiltä matka jatkui mummolaan noutamaan hoidossa ollutta kisua. Putti oli saanut nautiskella viikon verran vapaana ja syödä itsensä paksukaiseksi mummin herkkupaloista! Saimme ihastella mieletöntä auringonlaskua ja nauttia iltaa kohti tyyntyneen järven rauhasta. Dansku sai pulikoida samoissa maisemissa, jossa olen itse kaikki lapsuuteni kesät viettänyt.
Seuraavaan viikkoon mahtui rippijuhlaa, luokkakokousta, verhoiluhommia, asiakaskäyntiä, kukkien hankintaa sekä Emman 18-vuotispippaloiden suunnittelua.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty; juhlat onnistuivat hienosti, vaikka aviomies kierteli Euroopassa työmatkalla puolet valmisteluviikosta, itse juhlakalu oli liesussa koko viikon isällänsä ja Tallinnassa ja pienin perheenjäsen vinkui jatkuvasti uimaan helleaallon vihdoin saavuttua Suomeen.

Järjestelyiden keskellä lähdimmekin välillä vilvoittelemaan rannalle ja leikkimään Aarniwalkean satupihaan. Ihan mahtava paikka muuten perheen pienimmille! Ihanaa vaihtelua kaikille kaupallisille huvipuistoille ja puuhamaille.. Koko paikka on rakennettu kierrätysmateriaaleista mahtavalla mielikuvituksella varustettuna!
Ainakin meidän pikku-neitiä on vaikea saada sieltä kauppa-, koulu- ja kotileikeistä kotimatkalle :)

















Emman juhla-aamuna klo 9, lämpömittari näytti + 23 astetta. Jippii, pystyimme viettämään juhlat puutarhassamme! Naapurit lainasivat ulkokalusteitaan ja riippukeinussakin taisi joku kölliä; kaikilla tuntui olevan mukavaa.. Päivänsankarikaan ei suuttunut yllärinä kutsumistani kavereista ja oli onnellinen saamistaan hienoista lahjoista; Lontoonmatka, puhelin, matkalaukku, rahaa, autokoulu, skumppaa ym.ym...!!!


Juhlienjälkeisenä aamupäivänä käytiin Tornissa Emman ekalla virallisella terassisiiderillä, eivätkä kysyneet edes papereita!!? Keskiviikkona aikuinen neiti suuntaa Lontooseen hyvän kaverinsa kanssa ekaa kertaa "yksin" ulkomaille. Ja mamma on kauhusta jäykkänä...! :)


 Kesä jatkuu ilmeisesti tästä eteenpäin nyt vähän viileämpänä, mikä ei haittaa mua yhtään. En tykkää helteestä, tuun aina huonovointiseksi ja saan aurinkoihottumaa. Mulle riittää, jos on semi-lämmin eikä kokoajan sada, hyvä grilliruoka, punaviini ja kauniita kukkia puutarhassa!



Ihanan maukasta ja kukantuoksuista kesää   kaikille❤️







lauantai 6. kesäkuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä...!

Viikot hurahtavat sellaista vauhtia, että en voi millään uskoa, että taas on lauantai! Muistan jonkun joskus sanoneen, että mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika menee! Tais olla oikeassa...
Jotain sain kuitenkin kotirintamallakin aikaiseksi tällä viikolla; maalaushepuli yllätti aurinkoisena aamupäivänä ja päätin jatkaa kellarin merellistä teemaa myös sinne johtavaan portaikkoon. Sinisten raitojen maalaaminen oli ihan piece of cake, mutta suorien ja tasapaksuisten raitojen teippaus on kyllä aina yhtä vaikeeta. Oon kyllä kohtuullisen tyytyväinen lopputulokseen. Naapuri kysyi kerran, ollaanko purjehtijoita, kun kodissamme on siellä täällä purjeveneitä, majakoita ja muita merihenkisiä asioita. Ei olla, mutta haaveilen kyllä vanhasta puuveneestä mökkirantaan. En tiedä miksi olen joskus täysin hurahtanut merelliseen tyyliin, kun olen koko lapsuuteni kesät viettänyt etelä-savossa järven rannalla?



tiistai 2. kesäkuuta 2015

Rautatienpuistossa on sittenkin elämää... I'm back!


Edellisestä postauksesta ei ole päässyt vierähtämään kuin vuoden päivät!! Pahoittelut siitä :(
Blogin kirjoittaminen jäi kaiken muuttohässäkän keskellä ja sen jälkeen kynnys aloittamiseen kasvoi ja kasvoi, kunnes nyt vasta tuntuu, että kirjoittamiseen on taas aikaa ja ehkä myös enemmän sanottavaa ja kuvattavaa.
Olemme nyt nähneet Rautatienpuiston kaikki neljä vuodenaikaa ja rakastan jokaista niistä!
Ehkä kuitenkin kaikkein eniten loppukevättä ja tätä ihan alkukesän aikaa, jolloin luonto on vielä heräilemässä, elämä siirtyy entistä enemmän ulos puutarhaan eikä ole vielä liian lämmintä.
Mikään ei voita omalla terassilla, luumupuiden kukkiessa, aamuauringossa nautittua lattea!


Pikku-hiljaa alan kotiutumaan uuteen kotikaupunkiimme Riihimäkeen, vaikka alussa moneen asiaan oli totuttelemista.Vaikka olemme vain n. 60km:n päässä stadista, elämänrytmi on täällä ihan toisenlainen.
Sen huomaa erityisesti liikenteessä, jossa kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään!?Itsekin on pitänyt opetella hieman verkkaisempi ajotapa ja asenne elämään, eikä se tunnu ollenkaan huonolta. Jalankulkijoille annetaan suojatiellä lähes aina tietä, joka oli alkuun tosi outoa.

Ruokakaupoissa kassat lähes poikkeuksetta alkavat juttelemaan ja esim. rautakaupoissa saa ihan oikeasti palvelua pyytämättäkin! Naapurit ovat kaikki mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä ja kaikki tuntuvat pitävän omista vanhoista taloistaan ja pihoistaan hyvää huolta.



Ensimmäisinä kuukausina tuntui kieltämättä oudolta ja ehkä vähän pelottavaltakin asua kaupungissa, jossa ei tuntenut ketään. Talvella kaikki ryömivät omiin koloihinsa ja tuntui välillä, että koko kaupungissa ei ole ristinsielua. Kevät ja kesä on saanut ihmiset enemmän liikkeelle ja ulos pihoille, ja on mukavaa kun ympärillä on vilinää. Nykyisin tuttuja näkee jo lähes joka kauppareissulla ja tuo vähän ahdistava tunne on kaikonnut.

Täällä Rautatienpuistossa asustelemme aikas keskeisellä paikalla ja talomme ohi kulkee paljon työ-ja koulumatkalaisia rautatieasemalle ja takaisin. Moni pysähtyy juttelemaan tai ainakin moikkaa ohi mennessään. Pihassamme seisoo mieheni kesäauto, "huliviliksi" ristitty punainen pyhimys-Volvo, joka herättää uteliaisuutta ja saa varsinkin vanhemmat ihmiset tulemaan muistelemaan menneitä.

     


Olen tehnyt hyvillä keleillä purkuhommia myös ulkona pihallamme ja sekin on saanut monet uteliaat tulemaan juttelemaan verhoilusta, talostamme ja sen historiasta ym. Moni on kertonut joko itse tai jonkun tutun asuneen talossamme. Tässähän on ollut ennen neljä asuntoa, paritaloksi se muutettiin 1990-luvulla. Yläkertaan mennessä tuosta "kerrostaloajasta" on muistona ovinumero oven päällä.

Verstaani on talomme kellarissa, jonne vie melko kapea käytävä, joka hieman hankaloittaa verhoilutoimintaani. Koko perhe hyppiikin aina riemusta, kun työstettävänä on iso sohvakalusto, joka ei millään mahdu työhuoneeseeni. Verhoilu tapahtuu silloin ruokailuhuoneessamme ja langanpätkiä, niittejä ja työkaluja on ympäri kämppää... Hyvä puoli siinä on se, että hommat tulee tehtyä   mahdollisimman ripeässä tahdissa kotirauhan palauttamiseksi.

Tänään kävin ostamassa kahden hengen riippumaton ja odotan malttamattomana miestäni töistä kotiin, että saamme sen kiinnitettyä pihamme lehmuksiin ja pääsemme köllimään ilta-aurinkoon <3

Onpa kivaa taas palata blogin pariin ja kirjoittaa;
lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että seuraava postaus tulee ihan lähipäivinä!

Hanna




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Muuttoa odotellessa...

Uuden kodin avaimet taskussa!!! 
Tulevaa muuttopäivää odotellessa päivät kuluvat asunnon pohjapiirustuksia tuijottaen, eri värisävyjä vertaillen ja huonekaluja mittaillen.

Onneksi asunto on jo tyhjillään, niin pääsemme rauhassa paikan päälle suunnittemaan milloin vain.

Muutamia kalustehankintoja tehtiin jo tänään, mutta melko vähäisillä hankinnoilla pärjätään.. ainakin näin aluksi...!