Kesätouhuja

Viime viikot on olleet niin täynnä touhua, että en tiedä mistä aloittaisin kertomisen...
Onneksi nykyisin on kännykkäkamera kaiken aikaa matkassa mukana, niin kuvista voi tarkastaa, mitä kaikkea on tullut tehtyä, jos ei muuten muista!

Danielan kesäloman alkua juhlistimne koko perheen risteilyllä Tukholmaan. Ajateltiin, että laivalla olisi mukavan rauhallista juhannuksen kynnyksellä, mutta sehän olikin aivan täpötäynnä lapsiperheitä ja pallomereenkin sai jonottaa!! Mukava reissu kuitenkin, Tukholmassa on aina kiva käydä, varsinkin kesällä.

 Laivalta kotiin pakkaamaan mökkikamppeita ja suoraan juhannuksenviettoon! Meidän juhannus on rauhallinen; se koostuu ennenkaikkea hyvästä ruoasta ja viinistä, herkullisista jälkkäreistä, kävelyretkestä pellon poikki kylärannan kokkoa katsomaan sekä tietysti juhannussaunasta. Aikas perinteistä, eikö?:)

Omalta mökiltä matka jatkui mummolaan noutamaan hoidossa ollutta kisua. Putti oli saanut nautiskella viikon verran vapaana ja syödä itsensä paksukaiseksi mummin herkkupaloista! Saimme ihastella mieletöntä auringonlaskua ja nauttia iltaa kohti tyyntyneen järven rauhasta. Dansku sai pulikoida samoissa maisemissa, jossa olen itse kaikki lapsuuteni kesät viettänyt.

Seuraavaan viikkoon mahtui rippijuhlaa, luokkakokousta, verhoiluhommia, asiakaskäyntiä, kukkien hankintaa sekä Emman 18-vuotispippaloiden suunnittelua.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty; juhlat onnistuivat hienosti, vaikka aviomies kierteli Euroopassa työmatkalla puolet valmisteluviikosta, itse juhlakalu oli liesussa koko viikon isällänsä ja Tallinnassa ja pienin perheenjäsen vinkui jatkuvasti uimaan helleaallon vihdoin saavuttua Suomeen.

Järjestelyiden keskellä lähdimmekin välillä vilvoittelemaan rannalle ja leikkimään Aarniwalkean satupihaan. Ihan mahtava paikka muuten perheen pienimmille! Ihanaa vaihtelua kaikille kaupallisille huvipuistoille ja puuhamaille.. Koko paikka on rakennettu kierrätysmateriaaleista mahtavalla mielikuvituksella varustettuna!

Ainakin meidän pikku-neitiä on vaikea saada sieltä kauppa-, koulu- ja kotileikeistä kotimatkalle :)

Emman juhla-aamuna klo 9, lämpömittari näytti + 23 astetta. Jippii, pystyimme viettämään juhlat puutarhassamme! Naapurit lainasivat ulkokalusteitaan ja riippukeinussakin taisi joku kölliä; kaikilla tuntui olevan mukavaa.. Päivänsankarikaan ei suuttunut yllärinä kutsumistani kavereista ja oli onnellinen saamistaan hienoista lahjoista; Lontoonmatka, puhelin, matkalaukku, rahaa, autokoulu, skumppaa ym.ym...!!!

Juhlienjälkeisenä aamupäivänä käytiin Tornissa Emman ekalla virallisella terassisiiderillä, eivätkä kysyneet edes papereita!!? Keskiviikkona aikuinen neiti suuntaa Lontooseen hyvän kaverinsa kanssa ekaa kertaa "yksin" ulkomaille. Ja mamma on kauhusta jäykkänä...! :)


 Kesä jatkuu ilmeisesti tästä eteenpäin nyt vähän viileämpänä, mikä ei haittaa mua yhtään. En tykkää helteestä, tuun aina huonovointiseksi ja saan aurinkoihottumaa. Mulle riittää, jos on semi-lämmin eikä kokoajan sada, hyvä grilliruoka, punaviini ja kauniita kukkia puutarhassa!

Ihanan maukasta ja kukantuoksuista kesää   kaikille❤️

Vielä on kesää jäljellä...!

Viikot hurahtavat sellaista vauhtia, että en voi millään uskoa, että taas on lauantai! Muistan jonkun joskus sanoneen, että mitä vanhemmaksi tulet, sitä nopeammin aika menee! Tais olla oikeassa...
Jotain sain kuitenkin kotirintamallakin aikaiseksi tällä viikolla; maalaushepuli yllätti aurinkoisena aamupäivänä ja päätin jatkaa kellarin merellistä teemaa myös sinne johtavaan portaikkoon. Sinisten raitojen maalaaminen oli ihan piece of cake, mutta suorien ja tasapaksuisten raitojen teippaus on kyllä aina yhtä vaikeeta. Oon kyllä kohtuullisen tyytyväinen lopputulokseen. Naapuri kysyi kerran, ollaanko purjehtijoita, kun kodissamme on siellä täällä purjeveneitä, majakoita ja muita merihenkisiä asioita. Ei olla, mutta haaveilen kyllä vanhasta puuveneestä mökkirantaan. En tiedä miksi olen joskus täysin hurahtanut merelliseen tyyliin, kun olen koko lapsuuteni kesät viettänyt etelä-savossa järven rannalla?

Rautatienpuistossa on sittenkin elämää... I'm back!

Edellisestä postauksesta ei ole päässyt vierähtämään kuin vuoden päivät!! Pahoittelut siitä :(
Blogin kirjoittaminen jäi kaiken muuttohässäkän keskellä ja sen jälkeen kynnys aloittamiseen kasvoi ja kasvoi, kunnes nyt vasta tuntuu, että kirjoittamiseen on taas aikaa ja ehkä myös enemmän sanottavaa ja kuvattavaa.
Olemme nyt nähneet Rautatienpuiston kaikki neljä vuodenaikaa ja rakastan jokaista niistä!

Ehkä kuitenkin kaikkein eniten loppukevättä ja tätä ihan alkukesän aikaa, jolloin luonto on vielä heräilemässä, elämä siirtyy entistä enemmän ulos puutarhaan eikä ole vielä liian lämmintä.

Mikään ei voita omalla terassilla, luumupuiden kukkiessa, aamuauringossa nautittua lattea!

Pikku-hiljaa alan kotiutumaan uuteen kotikaupunkiimme Riihimäkeen, vaikka alussa moneen asiaan oli totuttelemista.Vaikka olemme vain n. 60km:n päässä stadista, elämänrytmi on täällä ihan toisenlainen.
Sen huomaa erityisesti liikenteessä, jossa kenelläkään ei tunnu olevan kiire mihinkään!?Itsekin on pitänyt opetella hieman verkkaisempi ajotapa ja asenne elämään, eikä se tunnu ollenkaan huonolta. Jalankulkijoille annetaan suojatiellä lähes aina tietä, joka oli alkuun tosi outoa.

Ruokakaupoissa kassat lähes poikkeuksetta alkavat juttelemaan ja esim. rautakaupoissa saa ihan oikeasti palvelua pyytämättäkin! Naapurit ovat kaikki mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä ja kaikki tuntuvat pitävän omista vanhoista taloistaan ja pihoistaan hyvää huolta.

Ensimmäisinä kuukausina tuntui kieltämättä oudolta ja ehkä vähän pelottavaltakin asua kaupungissa, jossa ei tuntenut ketään. Talvella kaikki ryömivät omiin koloihinsa ja tuntui välillä, että koko kaupungissa ei ole ristinsielua. Kevät ja kesä on saanut ihmiset enemmän liikkeelle ja ulos pihoille, ja on mukavaa kun ympärillä on vilinää. Nykyisin tuttuja näkee jo lähes joka kauppareissulla ja tuo vähän ahdistava tunne on kaikonnut.

Täällä Rautatienpuistossa asustelemme aikas keskeisellä paikalla ja talomme ohi kulkee paljon työ-ja koulumatkalaisia rautatieasemalle ja takaisin. Moni pysähtyy juttelemaan tai ainakin moikkaa ohi mennessään. Pihassamme seisoo mieheni kesäauto, "huliviliksi" ristitty punainen pyhimys-Volvo, joka herättää uteliaisuutta ja saa varsinkin vanhemmat ihmiset tulemaan muistelemaan menneitä.

     

Olen tehnyt hyvillä keleillä purkuhommia myös ulkona pihallamme ja sekin on saanut monet uteliaat tulemaan juttelemaan verhoilusta, talostamme ja sen historiasta ym. Moni on kertonut joko itse tai jonkun tutun asuneen talossamme. Tässähän on ollut ennen neljä asuntoa, paritaloksi se muutettiin 1990-luvulla. Yläkertaan mennessä tuosta "kerrostaloajasta" on muistona ovinumero oven päällä.

Verstaani on talomme kellarissa, jonne vie melko kapea käytävä, joka hieman hankaloittaa verhoilutoimintaani. Koko perhe hyppiikin aina riemusta, kun työstettävänä on iso sohvakalusto, joka ei millään mahdu työhuoneeseeni. Verhoilu tapahtuu silloin ruokailuhuoneessamme ja langanpätkiä, niittejä ja työkaluja on ympäri kämppää... Hyvä puoli siinä on se, että hommat tulee tehtyä   mahdollisimman ripeässä tahdissa kotirauhan palauttamiseksi.

Tänään kävin ostamassa kahden hengen riippumaton ja odotan malttamattomana miestäni töistä kotiin, että saamme sen kiinnitettyä pihamme lehmuksiin ja pääsemme köllimään ilta-aurinkoon <3

Onpa kivaa taas palata blogin pariin ja kirjoittaa;
lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että seuraava postaus tulee ihan lähipäivinä!

Hanna